10

Miksi näkö heikkenee?

 

Miksi näkö heikkenee?

 

Silmäsairaudet lisääntyvät hurjaa vauhtia meillä ja maailmalla. Kokoajan nuoremmilla ja nuoremmilla voi nähdä silmälaseja. Se on mielestäni erittäin huolestuttavaa, varsinkin kun voimme joskus jopa hyvin pienillä, päivittäisillä valinnoillamme ja teoillamme asiaan vaikuttaa.

 

Näkökyvyn tulisi kestää koko eliniän, mutta silti harva huolehtii silmistään. Monille meistä on myös iskostunut uskomus, ettei näköä voi parantaa. Että vanhenemiseen kuuluu näön heikkeneminen ja että silmäsairauksille ei voi tehdä mitään… Että kun kerran saat silmälasit, et enää koskaan tule näkemään normaalisti ja saat vuosi vuodelta vahvemmat vahvuudet.

Aivan kuin jos nyrjäyttäisit nilkkasi tai poikkaisisit sääriluusi ja lääkäri sanoisi, ettet voi koskaan enää kävellä ilman jalkatukea tai kävelykeppiä…. tyytyisitkö todella tähän? tuskin kovin moni ainakaan…

 

Silmien sanotaan olevan sielun peili. Niistä näkee helposti ihmisen mielentilan, sillä ne muuttavat muotoaan, jopa väriään tuntemuksiemme mukaan. Iridiologia on tieteen muoto, jossa etsitään syitä ja seuraamuksia pelkästään silmistä.

 

Tässä muutamia syitä miksi ihmiset ovat huomanneet näkönsä heikkenevän:

 

-Uskomukset; “ei ole mitään tehtävissä, näkösi tulee heikkenemään, se on osa elämää”, yms. Uskomukset ohjaavat elämäämme alitajunnan kautta, joka toimii automaatiolla. Onneksi voimme kuitenkin muokata alitajuntaamme tietoisen mielen harjoitteiden avulla. Se ottaa aikaa, eikä tapahdu yhdessä yössä, mutta on kuitenkin kaiken vaivan arvoista. 

 

-Kyvyttömyys nähdä muita ja/tai itseä selkeästi. Ihminen mielummin valehtelee itselleen ja muille, kuin näkisi itseään ja elämäänsä niinkuin se on. “Emme näe maailmaa niinkuin se on, vaan sellaisena kuin itse olemme.”

 

-Luontoyhteyden ja luonnollisen yhteisöllisyyden katoaminen elämästä. Asutaan jatkuvasti tiheämmin, mutta ollaan kuitenkin erillään naapureista. Ei usein tunnuta näkevän omaa napaa pidemmälle. Käytetään ihmisiä, luontoa ja asioita hävyttömästi omiin tarkoitusperiin. Joidenkin ihmisten tekoja ohjaa useammin pelot ja itsekkyys, kuin rakkaus, ilo ja hyväksyntä.

 

-Silmien lihasten surkastuminen/ heikkous/ laiskuus tai kireys. Silmää ympäröi 6 lihasta, jotka tarvitsevat kokonaisvaltaista rentoutusta ja monipuolista käyttöä, aivan niinkuin kehon muutkin lihakset.

 

-Näköhermon stressi. Voi johtua monesta eri asiasta, tai niiden summasta, mutta aiheuttaa kuitenkin näkokentän pomppimista, outoja valo ilmiöitä silmissä yms.

 

-Huono/köyhä ravinto; aivot tarvitsevat hyvää rasvaa, silmät paljon vitamiineja. Liika gluteiinin käyttö on myös yhdistetty aivojen etulohkon heikkoon verenkiertoon. Maito on vasikoiden ja vauvojen ruokaa! valkoinen sokeri on silmien tappisolujen suurin vihollinen. 

 

-Keho ja aivot täynnä myrkkyjä. Alkoholi, lääkkeet, kemikaalit, lisäaineet, hermomyrkyt, kuten fluori (jota saamme jo liikaa fluori hammastahnan käytöstä), aspartaami, jota käytetään makeutusaineena yms. Aivot ovat suurin näköelimemme, eivät silmät! 

 

-Liian vähän auringon valoa ja aivan liikaa tekovaloja; tv,  hehkulamput, tietokone yms. Ei olla hämärässä tai pimeässä, vaikka se on tarpeellista normaalille näölle.

 

-Liika henkinen ja fyysinen Stressi, josta keho ei pysty palautumaan yön aikana, fyysiset traumat – erityisesti lapsuudessa koetut. Kehon liika väsymys, mielen masennus- negatiiviset tunteet ovat täysin normaaleja, mutta moni meistä takertuu ja yhtyy niihin liikaa. Tunteet tulevat ja menevät sinne tänne, usein jopa täysin meistä johtumattomista syistä. Ne eivät ole minuutesi osia, niiinkuin eivät positiivisetkaan tunteet. Ne ovat vain tunteita, joten tarkkaile ja Anna olla! 🙂 <3

 

-Näkökyvyn (ja muiden elintoimintojen) pitäminen itsestäänselvyytenä, kunnioituksen tai havainnoinnin puute elämän hienoja yksityiskohtia kohtaan. Kategorioidaan liikaa sitä minkä näkee, näkemättä sitä kuitenkaan. 

 

-Negatiivisten tunteiden säilöminen kehoon. Negatiivisuus ja paha olo ovat luonnollisia asioita, jotka pitää päästää ulos. Elämä ei koskaan mene täysin suunnitelmiemme mukaan. Se ahdistaa monia, koska haluamme hallita elämää ja sen kulkua liikaa. Ei nähdä hallinnattamuuden tuomia mahdollisuuksia. Kun olen vihainen, potkin, hypin ja huudan itsekseni, vaikka keskellä katua jos haluan. Haluan mieleni paskan heti ulos, etten myrkytä sillä itseäni yhtään enempää, tai muita ympärilläni. Mielestäni on kohteliasta kanssa eläjiä kohtaan olla kohdistamasta omia ongelmiani ja negaatioitani muihin, sillä he ovat loppujen lopuksi asiaan täysin syyttömiä. Ota vastuu omista tunteistasi ja niiden kohdistamisesta! <3 

 

-Silmänpaine, kyynelkanavien optimaalinen toimimattomuus, (silmien vuoto tai kuivuus,), muut silmäsairaudet.  Johtuvat yleensä liiasta stressistä, johon voi olla lukemattomia syitä.

 

-Kehon jäykkyys ja verenkierron heikkeneminen, erityisesti niskasta, jonka jäykkyys monesti johtuu selästä ja selän jäykkyys seuraa usein jäykästä lantiosta. Sanonta, liike lähtee lantiosta, on todellista.. niin se vaan menee… tuolit ovat luonnottomia istua, keho kaipaa liikettä ja lantio avautumista.

 

-Innottomuus elämään, elinvoiman hiipuminen. Luovuttaminen. Elämä on suuri juhla, jos vain osaamme katsoa sitä oikein. Jokainen tapahtuma, ihminen ja tilanne ovat tilaisuuksia oppia jotain uutta itsestämme ja maailmasta. Mene leikkimään ja tutkimaan maailmaa kuin lapsi. Huomaa, ettei juuri mikään ole oikeasti sitä, miltä se saattaa ensivaikutelmalta näyttää. 

 

-Liiat pelot. pelko tulla nähdyksi omana itsenään, (egon ja kehon) kuoleman pelko, tuntemattoman pelko, hallitsemattomuuden pelko. Sujuvuuden pelko (talous, muiden ihmisten käytös yms), elämän pelko. 

 

-Vastausten etsiminen liiaksi ulkopuoleltamme, vaikka meissä on kaikki vastaukset joita tarvitsemme. ”Synnymme yksin, elämme yksin ja kuolemme yksi”, mutta voimme silti nauttia muiden seurasta. 

 

-Silmälasien jatkuva käyttö. Miten voisit päästä eroon mistään, jos et ole valmis luopumaan siitä? Käytä silmälaseja vain kun todella tarvitset niitä.

 

Liika lähelle katsominen. Ei käytetä silmiä monipuolisesti. Kauaksi katsominen ja näkeminen on ihmiselle luontaisempaa kuin lähelle katsominen. Kuitenkin kaupungistuminen, vuoristojen puute yms pakottavat ihmiset jatkuvasti katsomaan vain lähelleen.. Aina kun näet kkukkuloita, mäkiä yms, niille kannattaa kiivetä katselemaan, miksei myös katoille.. 🙂

 

Syitä on varmasti yhtä monia kuin on ihmisiäkin, aivain niinkuin on ratkaisujakin. Joillekin toimii pelkkien lihasten harjoitttaminen, toisille meditaatio, tai yksinkertaisesti silmälasien käyttämättömyys, mutta jotkut voivat tarvita enemmän harjoituksia mielellensä kuin kehollensa.

 

Kun olen nukkunut aivan liian vähän, huomaan kuinka silmissäni saattaa alkaa sumenemaan ja pomppimaan. Samoin käy, jos verensokerini tippuu liikaa.

Silmät ovat ihmisen suurin ikkuna ulkomaailmaan, joiden vastaanottamaa informaatiota aivot sitten käsittelevät ja muokkaavat haluttuun, tai niinkuin useimmissa tapauksissa, totuttuun muotoon. Vanhempamme kasvattavat meistä kuviaan, joten lähes kaikki elämässämme on opittua. Niin voi helposti olla myös näkökykykin. Onneksi ihminen voi oppia uutta koko ajan. 

 

Elämä ei ole koskaan ollut liian helppoa, tai sitä se tuskin koskaan tule olemaankaan, mutta mielestäni sellaiset asiat kuin välinpitämättömyys, tuomitseminen, viha, katkeruus, kateus, ahneus, itsekkyys ja vääränlainen laiskuus, ovat aikamme suurimpia sairauksia, jotka meistä jokainen voisi jo jättää taakseen, haittasi se henkilön näkökykyä tai ei.

 

Tags: No tags

Comments are closed.