leopard-515509_1280

Kysymyksiä itseltä.

 

Kysymyksiä on hyvä esittää itselleen, sillä se auttaa meitä havaitsemaan omia uskomuksiamme, arvojamme ja muuta ajatusmaailmaamme, jota emme muuten välttämättä ottaisi tietoisesti huomioon. Alitajunnan voima on yli tuhatkertainen tietoiseen mieleen verrattuna, mutta se on silti yleensä niin syvällä meissä, että useimmat eivät edes ajattele sen olemassa oloa, tai kyseenalaista sen totuudellisuutta.

Kysymyksiin vastattaessa ainakin minä saan usein myös uusia ideoita ja inspiraatioita vaikka uuden elämän tavan harjoittelun aloittamiseen, tai on helppo jättää negaatiot omaan arvoonsa, kun muistuttaa itselleen että elämän tarkoitus on rauha ja rakkaus, tai sitä se ainakin minulle on. Sinulle se saa olla ihan just sitä mikä tuntuu lisäävän hyvää boogia elämääsi.  

 

Ole rehellinen, ei tarvii mielistellä ketään, tän on tarkoitus auttaa itsensä tarkkailussa samoin kuin meditaationkin.

 

-Jos kaikki/jokin olisi mahdollista muuttaa sormia napsauttamalla, mitä muuttaisit ensimmäisenä? Entä ainoana asiana?

 

-Jos sinä hallitsisit koko maailmaa, olisiko se erilainen? Miten?

On helppo syyttää muita, mutta mitäs jos sinulla olisi kaikki valta, kyky ja vastuu, millaisen maailman sinä loisit?

 

-Jos tietäisit kuolevasi varmasti 6 kk:n päästä, muuttaisitko elämästäsi jotain? Mitä?

Monet elävät kuin olisivat kuolemattomia, joten he jättävät monet oikeasti tärkeät asiat tekemättä. Kehon kuolema voi olla myös erittäin kaunis tapahtuma. Se on luonnollista ja väistämätöntä, vaikka se monia pelottaakin. Siksi onkin hyvä joskus pysähtyä miettimään elääkö sellaista elämää jota voi ilolla muistella, vaiko jotain muuta….

Kukaan tuskin toivoo kuolinvuoteellaan että olisi tehnyt enemmän töitä ja saanut enemmän rahaa, riidellyt enemmän, syönyt huonommin, ollut läheistensä kanssa vähemmän, liikkunut vähemmän, tai kohdannut pelkojaan ja matkustellut vähemmän.

 

-Mikä sinua ihastuttaa ja vihastuttaa muissa ihmisissä eniten?

Kaikki minkä näemme muissa, esiintyy myös meissä. Ei välttämättä samassa skaalassa, mutta siellä se kuitenkin on. Se jota et voi muissa sietää, onkin yleensä sokea pisteesi, joten sitä ei ole niin helppoa nähdä. Ole siis kiitollinen heille kaikille, jotka auttavat sinua kasvamaan ja havainnoimaan itseäsi lisää. 🙂 Usein  mielipiteemme muista, itsestämme ja maailmasta eivät välttämättä ole täysin realistisia, vaan joskus vain meidän omia kokemuksiamme asioista.

Usein myös ihmiset tuppaavat unohtamaan rakkauden todellisen merkityksen ja rakastavat muissa vain itsestään muistuttavia puolia. Tähän törmää valitettavan usein. Se kuitenkin muistuttaa minua ainakin siitä, millainen ihminen en halua olla.

Haluan hyväksyä kaikki sellaisina kuin he ovat, en vain sellaisena kuin heidät näen. Jos arvomaailmat ja elämät eivät sovi toisiinsa, kaikki ovat vapaita vaihtamaan seuraa.

Usein avoimet, kunnioittavat, vapaat keskustelut auttavat näkemään toisen ihmisen lähtökohdat, haavat, pelot ja unelmat. Kukaan ei ole ajatusten lukija, siksi rehellisyys omista tunteista on tärkeää. Kaikki myös näkevät maailman sellaisena kuin he itse ovat, joten kaikilla ei mitenkään voi olla samat ymmärryksen tasot, arvot yms…. 

 

Kumpi on mielestäsi itsekkäämpää, tehdä juuri niinkuin itsestä parhaalta tuntuu vaiko pyytää/ vaatia muita käyttäytymään niinkuin sinä haluat?

 

-Mistä sinua eniten toruttiin lapsena? Entä mistä kehuttiin?

“Jokainen on nero, mutta jos tuomitset kalan sen kyvystä kiivetä puuhun, voi se elää koko elämänsä uskoen olevansa idiootti.” Albert Einstein.

Alitajunta muovautuu lapsena ennen kouluikää. Ympäristön ärsykkeet jäävät sieluun ja mieleen ja kehoon, kuin palanut maito kattilaan…  Kiinni, mutta hoidettavissa kuitenkin…

Teen asioita, jotka tuntuvat hyvälle, silloin kun tuntuu siltä, en halua tehdä mitään, siksi että minun pitää, tai suostu kuuntelemaan ohjeita, jos niissä ei ole mielestäni järkeä. Minua on toruttu erittäin paljon yleisestä aikaan saamattomuudestani, ymmärtämättä täysin sitä, että tykkään haaveilla ja hidastella, tarkkailla ja pohtia. Odotan nimittäin inspiraatiota saapuvaksi. Jos alan yrittää, ei tuu hyvä. Niin se on kai aina ollut.

Onneksi voimme tänään olla niitä aikuisia, joita lapsena kaipasimme, joten antistress. Anna anteeksi, vanhempasi varmasti tekivät parhaansa.

 

-Kauanko uskot eläväsi?

Ihmisen elämän pituuteen vaikuttaa suuresti se, kuinka kauan tämä on suunnitellut ja uskoo elävänsä. Itse haluan rikkoa Helmi-mummon antamat pohjat: 102 vuotta, lähtö omilta jaloilta.

Uskon kuitenkin ettei elämän pituudella ole läheskään niin suurta merkitystä, kuin sen syvyydellä.

 

-Millaisena itse näet elämänlaatusi? Uskotko voivasi itse vaikuttaa siihen?

Ei ole väliä, millaisena muut näkevät elämäsi. Muiden mielipiteet voivat olla auttavia, keskustelut kehittäviä, sekä neuvot auttavia, mutta totuus on, että sinä luot standardit omalle elämällesi.

Mielipiteet ovat kuin perseenreikiä, kaikilla on omansa. Luota omiisi, älä haali liikaa muiden juttuja päähäsi. 

 

-Mikä on mielestäsi suurin saavutuksesi?

Kaikki haaveilee eri asioista. Joku voi olla ylpeä itsestään äitinä, yrittäjänä, rakastajana, koiran kouluttajana, siitä että on voittanut jonkin sairauden, kohdannut pelkojaan, auttanut muita matkallaan, ihan mitä vaan.

 

-Mikä on mielestäsi suurin este rauhalle? Omassa elämässäsi? Maailmassa?

“Epäkypsyys on ainoastaan sitä, ettei myönnä omia virheitään, tai ettei pysty anteeksi antamaan muille, niitä tekeville” -Buddha

 

-Mikä on suurin pelkosi? Entä haaveesi?

Haaveita toteutuu joka päivä, ihan niinkuin mörköjä kuolee ja kulisseja kaatuu. Mahtavaa!! <3

 

-Mikä on ensimmäinen ajatuksesi jos “epäonnistut” tai asiat eivät mene suunnitelmiesi mukaan?

Sanotaan että ihmisen luonteen määrittää hyvin pitkälle kolme asiaa. Asenne, kun tällä on kaikki, kärsivällisyys kun ei mitään, ja millainen on tapa, jolla hän kohtelee heikompiaan.

 

– Mistä kaikesta olet kiitollinen elämässäsi?

Isoista ja pienistä. Sitä saat mitä tilaat, joten keskitytään siunauksiin ennemmin kuin pelkoihin. Miksi murehtia valmiiksi, kun tilanne ei ole päällä ja kun se on, miksei keskityttäisi ratkaisuihin ongelmien sijaan, jotta pääsee taas sellaiseen tilaan, josta tykkää?

 

– Kumpi on mielestäsi tärkeämpää antaminen vai saaminen?

Jos haluu saada on pakko antaa. Kumpi on tärkeämpää sinulle, kaikessa? rehellisesti.

 

-Mitä kadut eniten elämässäsi?

Monesti elämä ei ole sitä mitä luulemme. Jotkut asiat, joita olemme esim tehneet omia arvojamme vastaan, saattavat tuntua super hajottavilta.

Onneksi kaikki tekevät virheitä, mutta on suoranaista taidetta oppia uusia tapoja niistä, sekä olla itselleen armollinen.

Esimerkiksi sydämelläni oli vielä viikko sitten eräs tapahtuma, josta koin syyllisyyttä ja vannoin etten kerro sitä kenellekään. Häpesin paljon ja tuntui kuin muutkin syyllistäisivät minua siitä, vaikkei kukaan edes tiennyt asiasta, paitsi asianosaiset…. No päätin kuitenkin jakaa kokemukseni ystäväni kanssa. En aina tiedä miksi teen asioita joita teen, mutta yleensä aina lopputulos on kuitenkin miellyttävä. Luotan siihen, että olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan, joten löydän nykyisin melko helposti positiivisen puolen aina synkimmistäkin tapahtumista.

Ystäväni kuunteli tuomitsematta ja tokaisi perään, “Mahtavaa, monet vaan haaveilee salaa tuollaisesta, mut sä meet ja teet. Vitsi sul on asennetta. Munkin on pakko paljastaa yksi luuranko!!” ja kuinka hyvä keskustelu siitä loppujenlopuksi tulikaan…

Jos häpeät liikaa itsesi paljastamista läheisillesi, niin voit myös kirjoittaa katumuksesi paperille ja polttaa sen täydenkuun aikaan. Voit pyytää universumia, jumalaa, tai mihin ikinä uskotkaan, pyyhkimään tämän asian elämästäsi ja mielestäsi, tehden tilaa uudelle paremmalle saapuvalle.

 

olemmeko me täällä mielestäsi luontoa varten, vai luonto meitä varten? <3

 

Tags: No tags

Comments are closed.