Rakkaus on suuri voima, joka aikaansaa ihmeitä. Se saa jokaisen tuntemaan itsensä kotoisaksi ja kokonaiseksi. Rakkaus on omalla tavallaan myös realismia elämää kohtaan, ehdottomasti vihan paras kaveri, sekä välinpitämättömyyden vastakohta. Aito rakkauden tunne on oltava sydämessä ja se syntyy mielestäni vapaudesta ja hyväksynnästä, aivan niinkuin viha ja masennus saavat yleensä alkunsa peloista, täyttymättömistä odotuksista tai täysin turhista tarinoista.

Rakkauden korkein muoto on myötätunto ja uskon, että kaikki mitä näemme muissa, esiintyy meissä itsessämme, edes hiukan, muutenhan emme huomaisi sitä. Kun tarkkailee mitä näkee muissa, voi aina oppia samalla jotain uutta itsestään. Me kaikki olemme jollain tapaa epätäydellisiä, useimmat vieläpä rikki jollain tapaa. Myötätunto auttaa näkemään tämän jokaisen yksilön keskeneräisyyden, ja kohtaamaan heidät hyväksyvästä paikasta itsessään.

Rakkaus ei mielestäni koskaan pyri kahlitsemaan tai satuttamaan, vaan haluaa aina vapautta. Rakkaus on kuitenkin myös rajojen asettamista itselle ja muille. On osattava laittaa itsensä elämänsä tärkeimmäksi ihmiseksi, sekä hyväksyttävä itsensä kaikkine puolinensa, jotta voi todella elää rakkaudessa.

Uskon, että anteeksianto on varmasti välttämätöntä hyvinvoinnille. Sydän kätkee sisäänsä niin paljon, ja jos sinne jää turhautumisen, vihan ja raivon tunteita, uskon sen aiheuttavan ennenpitkää erilaisia henkisiä tai fyysisiä sairauksia. Vähintäänkin rajoittavan upean elämän elämistä.

Anteeksianto ei tarkoita, että pitäisi hyväksyä toisen tekemää tekoa, vaan se tarkoittaa tuskasta irtipäästämistä. Anteeksianto on tunnesiteen katkaisemista siitä, mikä on ennen tuntunut pahalle. Viha ja katkeruus eivät satuta ketään muuta kuin kantajaansa. Et varmaan vapaaehtoisesti olisi seurassakaan, joka ei tunnu hyvälle, joten miksi kantaisit huonoa muistoa ja seuraa kokoajan mukana sydämessäsi?

Anteeksianto ja tai pyyteetön rakkaus ei todellakaan ole aina helppoa, mutta varmasti kaiken työn arvoista.

Uskon, että lähes ihan jokainen negatiivinen tunne ovat vain pieleen menneiden odotusten seurausta. Meillä on paljon odotuksia siitä, kuinka elämämme tulisi olla, miltä meidän kuuluisi näyttää, mitä sanoa, miltä kuulostaa tai usein paljon myös odotuksia siitä, kuinka muiden ihmisten tulisi olla ja elää.

Monet myös odottavan ihmisten rakastavan heitä jollain tietyllä tavalla ja pettyvät jos ja kun nämä odotukset eivät kokonaisuudessaan täyty. Voit aina kertoa rakkaimmillesi, millaiset asiat saavat sinut tuntemaan itsesi hyväksi ja rakastetuksi, mutta et ikinä voi saada muilta sellaista rakkautta, jolla tavalla itse haluat itseäsi rakastettavan, sillä jokainen voi rakastaa vain sillä tavalla ja määrällä, kuin mitä heillä itseään kohtaan on. -Silti sinä voit rakastaa muita, niinkuin haluaisit itse tulla rakastetuksi.

Vain me itse voimme antaa itsellemme sen mitä kaipaamme. Kun rakastamme ja hyväksymme itsemme täysin, olemme parhaimmassa ihmissuhteessa ikinä. Olemme kotona ja ystävien seurassa, minne ikinä kuljemmekin.